Bombskyddet - Pommisuoja

Under fortsättningskriget år 1942 påbörjades byggandet av ett bombskydd för arbetarna i de närliggande fabrikerna. Kriget tog slut innan skyddet blev färdigt och byggnadsarbetena avslutades.

Efter kriget användes bombskyddet en tid av Fiskars Jordbruksavdelning för odling av champinjoner. Senare utnyttjades bombskyddet som tillfälligt lagringsutrymme för plogdelar.

 

Mitt i museets trädgård finns bombskyddet

Keskellä museon puutarhaa on pommisuoja

Pommisuojan rakentaminen aloitettiin lähellä olevien tehtaitten työntekijöitä varten jatkosodan aikana  vuonna 1942. Sota päättyi ennen kuin suoja saatiin valmiiksi ja rakennustyöt lopetettiin.

Sodan jälkeen Fiskarsin maatalousosasto viljeli jonkun aikaa suojassa herkkusieniä. Suojaa käytettiin myöhemmin aurapajassa valmistettujen auranosien väliaikaisvarastona.

Publicerad 26.03.2013 kl. 16:22

Yläruukki, Kieloniemi

kartta
-Olavi Hartonen
Tämä on viimeinen osa Yläruukki-sarjaa. Edelliset jaksot löytyvät yhä haun avulla.

Kieloniemen sauna on valmistunut vuonna 2004. Sen rakennutti Fiskarsin kyläseura ja suunnittelijana toimi taiteilija Tapani Hietalahti. Saunan lisäksi Kieloniemeltä voi vieläkin löytää myös edellisiltä vuosikymmeniltä jääneet laiturin ja pukukopin jäänteet.

1900-luvun alkupuolella Degersjön rannalla oli kolme yleisessä käytössä olevaa uimapaikkaa. 1920-luvulta lähtien yhtiö palkkasi uimaopettajia kesäksi. Kieloniemen rannassa oli hyppytorni ainakin vuodesta 1948 lähtien. Myöhemmin rakenteet ovat rappeutuneet, eikä jäljellä ole kuin laiturin perustuksia, sekä lahonnut uimarakennus.

Uimastadionin vihkiäiset kieloniemessä 1948
Uimastadionin vihkiäiset kieloniemessä 1948


Kieloniemen saunahanke lähti liikkeelle 1997. Alun perin saunaa suunniteltiin Oxholmenille, mutta kun sinne ei saatu rakennuslupaa rakennettiin sauna Kieloniemelle. Rakentaminen aloitettiin 2001 ja kertalämmitteinen kiuas koelämmitettiin ensimmäisen kerran elokuussa 2003. Virallisesti sauna oli valmis ja otettiin käyttöön lokakuussa 2004.

Rakennusta tehtiin pääosin vapaaehtoistyönä Esko Brotheruksen johdolla. Fiskars-yhtiö tarjosi rakentamisessa tarvitut hirret ja vuokrasi tontin. Muurauksessa käytettiin vanhoja tiiliä, joita Kyläseura keräsi asukkailta mm. lehti-ilmoituksilla.

Rakentamisvaiheessa ja vielä paljon sen jälkeenkin saunaan liittyi kiivasta keskustelua etenkin Kyläseuran sisällä. Erikoinen rakennus valmistui hitaasti, yhteensä noin seitsemässä vuodessa, eikä kaikkien mielestä täyttänyt asiaankuuluvaa hygieenia ja turvallisuus tasoa, myös energiatehokkuus aiheutti keskustelua.


Lähteet:
Laura Holmström, Minnen från Fiskars, s.161
Etelä-Uusimaa 13.2002
Länsi-Uusimaa 19.2004
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Publicerad 16.10.2011 kl. 09:08

Yläruukki, Baklura

kartta Fiskarsin Yläruukista

-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Bakluraan, niemelle Degersjön rannalle, rakennetiin tanssilava vuonna 1884. Ruukin juhlia oli perinteisesti paljolti vietetty alaruukissa Hienotaepajan luona. Pysyvämmälle juhlapaikalle oli kuitenkin tarvetta, sillä tilapäisen tanssilavan rakentaminen oli työlästä. Fiskarsin palokunta rakensi Bakluraan tanssilavan, musiikkiestradin, sekä kioskirakennuksen. Tie juhlapaikalle rakennettiin myöhemmin, joskus 1896 tienoilla. Bakluran nimen alkuperästä ei ole tietoa.

Baklurassa pitivät juhliaan useat yhdistykset. Muun muassa palokunta järjesti omia vuosijuhliaan ja työläisyhdistys järjesti arpajaisia. Juhannuksen juhlinta siirtyi myös Bakluuraan 1920-luvulla tai 1930-luvulla, tämä perinne on voimissaan edelleen.
 
Uusi tanssilava vuonna 1936
Uusi tanssilava vuonna 1936


Bakluran nykyiset rakennukset ovat 1930-luvulta, jolloin Fiskars-yhtiö rakensi uuden katetun tanssilavan ja sen kanssa samaa tyyliä olevan kioskirakennuksen.

1941 Suomen käydessä taisteluja Hankoniemellä alettiin Baklurasta rakentaa vankileiriä venäläisvangeille. Alue rajattiin piikkilangoilla ja sinne rakennettiin vartiotorneja. Vankileiriä ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön ja se purettiin nopeasti. Joidenkin arvioiden mukaan ruukin patruuna vastusti leiriä voimakkaasti.

1990-luvulla rakennukset olivat huonossa kunnossa ja Fiskarsin kyläseura aloitti korjaukset. Itse tanssilavan remontointi toteutettiin 1994 työvoimatoimiston ja Fiskars-yhtiön tuella. Korjaukset sisälsivät uudet lattian perustukset, tukipilarit, sekä uuden peltikaton. Myös muita pienempiä korjauksia, sekä pintojen uudelleen maalaus tehtiin. Kioskirakennus oli pääosin remontoitu jo viisi vuotta aiemmin.


Lähteet:
Per-Olof Blomqvist: Historik över brandkårsväsendet i Fiskars
Västranyland 10.8.1994
Fiskars museum
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Dennis Bäckman
Gösta Pihlgren
Publicerad 05.10.2011 kl. 14:29

Yläruukki, Hasselbacka



-Olavi Hartonen
Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.


Hasselbackan punamullatut kasarmit ovat toimineet työväenasuntoina. Malliltaan ne ovat tyypillisiä 1800-luvun lopun työväenasuntoja ja ne on rakennettu mahdollisesti ruotsalaisten tyyppipiirrustusten mukaan. Tultaessa ruukista päin ensimmäinen rakennus on valmistunut 1899, seuraava 1897 ja viimeinen 1906. Ryhmään on kuulunut myös neljäs talo, joka oli siirretty sisällissodan jälkeen Karjalohjalta Fiskarsiin, tämä on kuitenkin palanut. Asuinrakennukset saivat tuohon aikaan yleensä erilliset nimet. Hasselbackan talojen nimet ovat: Nybygget, Jerusalem, Jeriko ja Tusla. (edit Maria Ollikainen 14.1.2013: Talot ovat ruukista päin tullessa järjestyksessä Jeriko, Jerusalem, Nybygget ja Tusla. Lähde keskustelu Lahja Lehtosen kanssa.)

Ruukin alkuaikoina asuinrakennukset oli rakennettu tiiviisti ruukin muiden toimintojen läheisyyteen.  Hasselbackenin asuinalue on kuitenkin Kullanin ja muiden 1800-luvun jälkipuolen asuintaloryhmien tapaan sijoitettu kukkulan rinteelle, hieman etäälle teollisuuskaduista. Tätä sijoittelua oli alettu pitää ihmisille terveellisempänä.

Hasselbacka

Rakennukset siirtyivät kaupan seurauksena 1980-luvun alussa kunnan omistaman Pohjan ruukkiteollisuus OY Pojo Bruksindustri AB:n omistukseen. Ruukkiteollisuus alkoi valtion tuella kunnostaa ruukkia. Hasselbackan rakennukset olivat ensimmäisten joukossa ja peruskorjaustyö aloitettiin 1985. Remontissa rakennusten sisätiloja muutettiin siten, että yhdeksän asuntoisista rakennuksista tehtiin kuuden ja seitsemän huoneiston taloja. Asunnot vuokrattiin.

Neljäs talo, Tusla, paloi 17.3.1986. Se oli peruskorjattu ja melkein muuttovalmis. Onnettomuuden jälkeen tilalle haluttiin rakentaa moderni rivitalo ja kasvattaa asuinneliöiden määrää, mutta kyläläiset vastustivat tätä suunnitelmaa. Lehdissä kirjoitettiin paljon kyseisestä asiasta ja lopulta suunnitelmista luovuttiin. Vuonna 2005 suurin piirtein palaneen talon paikalle rakennettiin Tuomo Siitosen suunnittelema ateljeeasunto Studio Widnäs. Muut rakennukset ovat edelleen asuinkäytössä.

Lähteet:

Fiskars museum

Pohjan ruukkiteollisuus OY Pojo Bruksindustri AB, Europa Nostra Competition

Västra Nyland (8.4.1987, sivu 3.)

Fiskars – Rakennetun ympäristön inventointi 23.4.2009

Publicerad 09.09.2011 kl. 09:04

Yläruukki, Museo ja Arkisto

kartta Fiskarsin yläruukista

-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Nykyinen museorakennus on alun perin rakennettu konepajan konttoriksi. Tarkkaa rakennusvuotta ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti se on rakennettu samoihin aikoihin vuonna 1837 tehdyn konepajan kanssa. Vuodelta 1860 on merkintöjä siitä, että jotkin konttorin työntekijät ovat myös asuneet talossa. Talon päädyssä oleva ruokakello on siirretty 1940 läheisestä rautamakasiinista.


Arkisto ja museo 1983


1949 Fiskars-yhtiö antoi rakennuksen vuonna 1940 perustetun Fiskarsin kotiseutuyhdistyksen käyttöön. Kotiseutuyhdistys teki rakennuksesta museon, johon sijoitti vuosikymmenen vaihteesta saakka keräämiään paikallishistoriallisesti merkittäviä esineitä. Ainakin 1950- ja 1960-luvuilla museon vahtimestari asui talossa.

Museon vieressä, hieman alempana Hammarbackenia, sijaitsee toinen rakennus, jossa toimii nykyisin Pohjan paikallishistoriallinen arkisto. Rakennus koostuu kolmesta eri vaiheessa rakennetusta osasta, rakennusvaiheet ovat helposti havaittavissa rakennuksen ulkoseinästä. Varhaisin osio on osa 1858 rakennetusta valssilaitoksesta. Tämä on slagitiilistä rakennettu ja sijaitsee lähimpänä tietä. Myöhemmin rakennusta on jatkettu punatiilillä. Näitä osia on käytetty ainakin valssilaitoksen konttorina. Puinen osa on rakennettu 1930-luvulla ja sitä on käytetty konepajan varastona. Arkisto on toiminut vuodesta 1991 lähtien.

Museo talvella 2010
Arkisto ja museo 2010


Lähteet:
Irina Matvejew: Kotiseutumme Fiskars s.62
Margaretha Gripenberg: Fiskars hembygdsförening och museum (Västnyländsk årsbok 1980)
Pesutupa-lehti 1990-luvulta
Publicerad 29.08.2011 kl. 09:12

Yläruukki, Slaggbyggnaden


-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Slaggbyggnaden rakennettiin vuonna 1842 ympärillä sijaitsevien pajojen työläisten ruokalaksi. Tuohon aikaan ajatus työmaaruokalasta oli uusi. Johan Jakob von Julin lienee saanut mallin tutustuessaan teollisuuslaitoksiin Englannissa.


Vuosi 2011

Myöhemmin taloa käytettiin myös asuinrakennuksena. Alakerrassa asui kolme perhettä ja vintissä yleensä yksittäisiä asukkaita, esimerkiksi leskiä ja poikamiehiä. Yhdessä neljästä kapeasta huoneesta eli niin sanotusta ”raitiovaunusta” saattoi kuitenkin asua myös nuoripari. Vintillä asuttiin vielä 1960-luvulla.

Vuodesta 1971 lähtien rakennus oli yli 10 vuotta tyhjillään. Vuonna 1983 Fiskarsin kotiseutuyhdistys ry. teki Fiskars-yhtiön kanssa vuokrasopimuksen 50 vuodeksi ja aloitti talon kunnostuksen. Aiemmin romahtanut kulkusilta vintille rakennettiin uudelleen, rikkoutuneet ikkunat korjattiin ja alakerta muutettiin varasto-, näyttely- ja asuintiloiksi.


Vuosi 1943

Rakennuksen nykyisen nimen alkuperä on epäselvä. Vuoden 1853 kartassa rakennukselle on annettu nimi ”Spisinrättningen”. Nykyin käytössä oleva Slagbyggnaden nimi tulee metallin käsittelyssä syntyvästä kuona-aineesta, slagista. Tästä kuona-aineesta on rakennettu Fiskarsissakin useita rakennuksia, tyypillisimmin varastoja ja muita kylmiä rakennuksia. Slagitiilistä tehdyt rakennukset eivät ole rapattuja, joten valmistusmateriaali on helposti nähtävissä. Slaggbyggnadenin kohdalla tilanne on toinen, näkyviä slagitiiliä on ainoastaan laudoitetun osan kivijalassa. Siksi nimiasia on herättänyt väittelyä. On vaikea kuvitella, että rakennus olisi saanut nimensä vain kivijalan osan perusteella.

Koska talon seiniä ei ole avattu, täyttä varmuutta ei ole siitä onko rakennus todella slagista tehty. Asiaa tutkinut ruotsalainen Ann Marie Gunnarson on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on hyvin todennäköistä, että rakennus olisi kyllä tehty slagista, mutta ei tiilimenetelmää käyttäen, vaan muotoilemattomasta slagimurskasta (slaggflis) valamalla. Tässä tapauksessa rakennus olisi ainutlaatuinen Fiskarsin ruukissa, sillä ruukissa ei ole tiettävästi toista tällä menetelmällä tehtyä rakennusta. Tämä taas nostaa kysymyksen siitä miksi tästä rakennustavasta olisi luovuttu muiden talojen kohdalla.


Lähteet:
Emi Ingo
Fiskarsin museo, näyttelytekstit
Ann Marie Gunnarsson: Hus av slagg, Byggnadskonst i Bergslagen
Publicerad 18.08.2011 kl. 14:48

Yläruukki, Aurapaja

kartta

-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Peltorivin ja joen välissä oleva pitkä U-kirjaimen muotoinen rakennuskompleksi koostuu monesta eri vaiheessa rakennetusta osasta. Ensimmäinen osa rakennettiin vuonna 1914. Se korvasi 1885 käyttöön otetun auranvalmistustilan konepajan vieressä.

Uuden aurapajan valmistuskapasiteetti oli 13 000 auraa vuodessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana aurojen valmistus kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että se kattoi koko maan aurojen tarpeen.Vuosina 1924–1928 oli aurojen kysyntä edelleen vilkasta. Aurapajaa laajennettiin ja modernisoitiin. Kapasiteetti nousi 36 000:een auraan vuodessa.


Aurapaja 1920-luvulla


Talvisodan ja Hangon evakuoinnin aikaan, säilytettiin eräässä Aurapajan hallissa Hankolaisesta Hotelli Bellevuesta talteen otettua esineistöä. Sodan jälkeen tämä sama halli otettiin traktorivetoisten aurojen tuotantoon. Myöhemmin laajennettiin laitosta edelleen useaan otteeseen, pääasiassa joenpuolesta siipeä. Rakennuksen torin puolen päädyn suuri, 3000m2 kokoinen, halli rakennettiin aurojen kasaushalliksi 1974.

Vuonna 1983 maatalouskoneiden tuotanto siirrettiin Fiskarsilta tarkoitusta varten perustetulle Risslamet Oy Ab:lle, vuotta myöhemmin Fiskars luopui lopullisesti yhtiön omistuksesta. Tuotanto jatkui kuitenkin Aurapajalla vielä jonkin aikaa uusien omistajien alla.


Kuva vuodelta 2005

1980-luvun puolivälissä Aurapajan entinen kasaushalli muutettiin veitsien tuotantoon. Tämä liittyi Fiskars-yhtiön P85-projektiin, joka tähtäsi veitsituotannon nykyaikaistamiseen. Fiskarsin koko veitsituotanto siirrettiin aurapajan päähän – nyt siis ns. veitsitehtaalle. Veitsituotanto säilyi vuoteen 2001 ja se oli ruukin viimeinen toiminnassa ollut metalliteollisuuslaitos.

Nykyisin rakennuksessa on puoteja ja työtiloja. Keraamikko Riitta Talonpojalla ja kultaseppä Elina Makkosella on ollut työhuone ja myymälä rakennuksessa vuodesta 2011 alkaen. Rakennuskompleksin sisäpihalla toimii Fiskarsin omistama Fiskarsin laatupuu, joka sahaa erikoispuutavaraa lähinnä puusepille. Aiempia toimijoita on ainakin 2000-luvun puolivälistä vuoteeen 2011 itäisessä päädyssä ollut kampaamo. Linlin-pellavavaatekauppa oli avoinna 2000-luvun ensivuosikymmenellä. Viime vuosina rakennuksessa on alettu järjestää myös yleisötapahtumia. 2010 järjestettiin Fiskarsin antiikkipäivät ensimmäistä kertaa Aurapajan veitsitehdas-osassa.


Lähteet:
Gösta Pihlgren
Fiskarsin museo, Opp-i-bruke näyttelyn tekstit
Fiskars rakennetun ympäristön inventointi 23.4.2009
Fiskars meddelanden 9/1983
Publicerad 11.08.2011 kl. 16:10

Yläruukki, Peltorivin asuintalot

Kartta Yläruukista
-Olavi Hartonen


Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Peltorivin nykyiset rakennukset on rakennettu 1829 ja 1834 välisenä aikana. Tuohon aikaan Johan Jakob von Julinin oli astunut ruukin patruunaksi ja Fiskarsissa rakennettiin paljon. Kadun varrella oli jo aikaisemmin rakennettuja työläisten asuntoja, joista vanhimmat rakennukset olivat tuolloin noin 40- vuoden ikäisiä. Johan Jakobin aikaan rakennuskanta uusittiin kuitenkin kokonaan.

Rakennuksia remontoitiin perusteellisesti ja osittain rakennettiin täysin uusia vanhoille kivijaloille. Työläisasuntoihin kuuluneet pienet navetat kadun toisella puolella purettiin samassa yhteydessä. Rakentamisessa käytettiin monin paikoin Fiskarsin muualla omistamista maataloista purettuja hirsiä. Tarpeen mukaan puutavaraa saatiin ruukin omalta sahalta. Rakennusten katot ovat pääosin vieläkin Fiskarsin ruukissa vesivoimakäyttöisessä laitoksessa valmistettua tiiltä. Jo tuolloin rakennukset saivat myös punamultaisen värinsä. Talojen valkoiset nurkkalaudat ovat myöhemmältä ajalta.


Peltorivi noin vuonna 1900, kuvan on ottanut Karin von Julin

Rivin toista rakennusta, Karduusista katsoen, laajennettiin huomattavasti tai se rakennettiin kokonaan uudelleen 1890-luvulla. Siinä toimi tuolloin ruukin ensimmäinen alakoulu vuoteen 1896 saakka. Asuintalojen takana olevat ulkorakennukset on rakennettu myös samoihin aikoihin. Peltorivin itäisin talo, viimeinen ennen Slaggbyggnadenia, purettiin 1980-luvulla kun viereiselle veitsitehtaalle tarvittiin parkkipaikkaa.


Peltorivi vuonna 2011

Paitsi asuintaloina, osa Peltorivin asunnoista on ollut hyvinkin erilaisessa käytössä. 1970- ja 1980 – luvuilla rakennukset olivat ilmeisen huonossa kunnossa ja pääosin hylättyjä. 1970–1991 yhdessä taloista toimi Marttatupa, jonka toiminta jouduttiin siirtämään muualle kun rakennuksia alettiin korjata. Rivin ensimmäisessä talossa toimi kahvila Wåfflan, sekä ilmeisesti jonkinlainen myymälä, joteka nekin lopettivat toimintansa remontin alkaessa.

Vuonna 1986 Fiskarsin kyläseura vuokrasi yhden rakennuksista kokoontumispaikaksi ja nuorisotiloiksi. Siellä harjoitteli mm. bändejä ja siellä järjestettiin kunnan puolesta valvottua nuorisotoimintaa. Sekin kuitenkin joutui lopettamaan toimintansa remontin tieltä. Remontti valmistui 1992. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka rivin toisessa rakennuksessa toimi kunnallinen perhepäiväkoti Nassikka. Nykyään talot ovat vuokra-asuntoina.


Lähteet:
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Irina Matvejew: Kotiseutumme Fiskars, s.38, 49
Elina Laiho, http://fiskarskylaseura.org/historiikki.htm
Fiskars – Rakennetun ympäristön inventointi 23.4.2009
Sten Björkman & Arne Heporauta: Åkerraden – Fiskarsin ylempi ruukinkatu
Publicerad 05.08.2011 kl. 13:41

Yläruukki, Kardusen

kartta Yläruukista

-Olavi Hartonen


Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Ensimmäisenä Peltorivillä vastaan tulee kaksikerroksinen tiili- ja puurakenteinen, osin rapattu, osin pystylaudoitettu, keltainen talo. Se poikkeaa kadun muista asuinrakennuksista materiaaleiltaan ja rakennusajankohdaltaan.
 


Talo on rakennettu 1843 Englannista Sheffieldistä hienotaepajan johtajan Edward Hillin mukana Fiskarsiin muuttaneille hienotaesepille asunnoksi. Juuri käynnistetylle suomen ensimmäiselle hienotaetehtaalle tarvittiin tuolloin osaavaa työvoimaa ja Sheffield oli metalliteollisuuden keskus Euroopassa, sekä erityisesti hienotaetuotteiden suurviejä.

Rakennus oli alun perin kuution muotoinen. Se sai nimensä siitä, että sen ulkomuoto muistutti 1800-luvulta käytössä ollutta paperiin käärittyä neliönmallista kirjepakettimaista karduusiksi nimitettyä tupakkapakkausta.



Rakennus oli asuinkäytössä valmistumisestaan aina viime vuosiin saakka. Barbro Floodin pitämä Kampaamo Anne siirsi toimintansa Karduusiin Vanhalta kasarmilta 1980-luvun lopussa, kun Kasarmeja alettiin remontoida. 2000-luvun puolivälissä kampaamo siirtyi Karduusista Aurapajan päähän. Myös Fiskarsin ruotsinkielisillä Martoilla oli Karduusissa oma tilansa yläkerrassa, sekin joutui kuitenkin väistymään 2000-luvun puolivälissä. Vuodesta 2006 lähtien rakennuksessa on toiminut Butiken på landet -vaateliikeverkoston myymälä. Talon molemmat kerrokset sisustettiin tuolloin uudelleen ja otettiin vaatemyymälän käyttöön.


Lähteet:
Nina Lindstedt
Emi Ingo
http://www.kullogard.fi/fi/Butiken%20p%C3%A5%20landet/Kaupat/
http://www.fiskarsvillage.fi/fi/uutiset/arkisto/2007.php
http://www.snuscentral.org/latest-snus-news/ettan-kardus-swedish-snus.html
Publicerad 27.07.2011 kl. 15:59

Yläruukki, Tori, osa (2/2)

Kartta yläruukista-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Kylän uuden heräämisen myötä torimyyntikin on palannut. Ensimmäinen uuden aikakauden toripäivä pidettiin 12.6.1993. Torin toiminnan käynnisti tuolloin Fiskarsin kyläseura, joka tarjosi ilmaisia myyntipaikkoja kyläläisille linja-autopysäkin vieressä. Nykyään seuran sääntöjen mukaan torilla myydään ensisijaisesti taidetta, käsitöitä, luomutuotteita, sekä vanhoja tavaroita.

Torin uudeksi paikaksi muotoutui Fiskarsin tien ja Peltorivin risteys. Torin nykyisellä paikalla on ainakin 1800-luvun puolivälissä ja 1900-luvun alkupuolella ollut rakennuksia, kuten rehumakasiinit, sekä puuliiteri. Ennen toritoimintaa alue toimi vielä teollisuuden palveluksessa lastausalueena ja parkkipaikkana.


Kioski 1930-luvulla

Lotta-Svärd -järjestö käynnisti kioskitoiminnan Fiskarsissa kesällä 1937. Kioskirakennus torilla on ilmeisesti tuolloin rakennettu, joskin tämä on ristiriidassa kioskilla nykyisin riippuvan ”since 1934” kyltin kanssa. Alun perin rakennus sijaitsi nykyisen jätepisteen luona. Lotat möivät kahvia ja kahvileipää, sekä limonadia. Lupa saatiin myös tupakkatuotteiden myynnille.


Kioski torialueella vuonna 2011

1990-luvulla kioskia pyöritti Kyläseura. Myyntiartikkeleina tuohon aikaan olivat mm. kahvi, jäätelö ja makeiset. Jo tuolloin kioskin yhteydessä toimi myös info-piste. Kioskin pyörittäminen siirtyi yksityiselle yrittäjälle vuonna 2001 ja se sai samalla anniskeluoikeudet alle 4,7 %:lle alkoholijuomille.


Lähteet:
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Elina Laiho, 20 VUOTTA KYLÄN VIIHTYVYYDEKSI (http://fiskarskylaseura.org/historiikki.htm)
Pesutupa 1/1993
Laura Holmström: MINNEN från FISKARS, s.163
Gabriel Nikander: Fiskars bruks historia, karttaliitteet
Publicerad 19.07.2011 kl. 16:02

Yläruukki, tori (osa 1/2)

- Olavi Hartonen

Tämä teksti aloittaa viikoittaisen blogisarjan, jossa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemeen saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista myös Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Vuosisadan vaihteessa käytiin torikauppaa Fiskarsissa vanhan hienotaepajan luona, lähellä nykyistä Fiskars Forumia. Viimeistään ennen ensimmäistä maailmansotaa torin paikka oli siirtynyt kasarmirakennuksia vastapäätä, ei siis kuitenkaan vielä torin nykyiselle paikalle.

Myynnissä oli kaikkea tuon ajan välttämättömyyksiä, kuten ruokaa, vaatekankaita ja kenkiä, sekä pientavaraa, kuten nappeja, solkia ja silmälaseja. Talonpojat möivät mm. voita, makkaraa, lihaa ja juustoa, kalastajat puolestaan muun muassa suolattua silakkaa.

”Väntan” Lennard Segerstrolen kuvaamana
”Väntan”, torin laidalla, Lennard Segerstrålen kuvaamana

Toria pidettiin tuolloin joka toinen lauantai. Myyntipöytiä tultiin pystyttämään jo perjantai-iltana. Tammisaarelaiskalastajat tulivat Pohjankurun kautta ”pikkupässi”-junalla ja yöpyivät Fiskarsissa ennen myyntipäivää. Heti aamusta torin kerrotaan olleen täynnä kuhinaa. Vaattekankaita varten otettiin mittoja, rouvat kiertelivät ja maistelivat ruokia, vertailivat hintoja ja tinkivät.

Torin laidalla voi nykyisinkin huomata puun alla olevan penkin. Tämä oleskelu- ja kohtaamispaikka on niin kutsuttu ”Väntan”. Vaikka nykyisin paikalla on vain yksinäinen puutarhapenkki on paikka ennen ollut kyläläisille niin keskeinen, että ”Väntan” on kuvattuna myös Lennard Segerstålen Fiskarsin Lukaalilla sijaitsevassa 1938 valmistuneessa monumenttimaalauksessa. Maalauksessa ruukin työläisiä on kokoontunut ”Väntanile” ja kylän tytöt esittelevät toisilleen kauniita juhlamekkojaan.

”Väntan” torin laidalla nykyään
”Väntan” nykyään

Toisen maailmansodan aikana, jolloin suurin osa tavaroista oli kortilla, torinkin toiminta oli hiljaista. Sodan jälkeen myynti vilkastui, mutta ajan myötä merkitys alkoi kuitenkin vähentyä. Kokonaan torimyynti loppui 1960-luvun lopulla tai viimeistään 1970-luvun alussa teollisen toiminnan kuihtumisen myötä.


lähteet:
Osvald Forss, Skriverier, s. 2
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Fiskars museum, Lennart Segerstråles Fiskars -näyttelyn tekstit
Publicerad 13.07.2011 kl. 11:47