Joulutunnelmaiset terveiset Fiskarsista!

Museolla hääräillään nyt jouluisissa tunnelmissa sillä tämän vuoden joulunäyttely avautuu ensimmäisenä adventtiviikonloppuna. Kiirettä pitää sillä viikot juoksevat nopeasti mutta innostuneina olemme järjestämässä kivoja työpajoja joulutapahtumaa varten. Uusi amanuenssinsijainenkin on päässyt heti puuhastelemaan lempijuhlansa parissa.

Museolla voi ihailla vanhoja koristeita ja saada kuvan 1900-luvun alun jouluvalmisteluista osallistumalla työpajoihin ja tutustumalla museon näyttelyyn. Nyt kuitenkin kello käy ja työt kutsuvat! Tervetuloa katsomaan Hammarbackenin Joulua 29.11.2014 klo 11-16.00 Fiskarsin museossa.

Amanuenssinsijainen

 

 

Mysiga julhälsningar från Fiskars!

På museet har vi som bäst full fart med julförberedelser, eftersom årets julutställning öppnas första adventsveckolsutet. Veckorna rullar på och vi har bråttom men det är ändå inspirerande att planera roliga verkstäder inför julevenemanget. Den nya amanuensvikarien glädjas dessutom av att direkt få ägna sig åt sin favorit högtid.

På museet kan man beundra äldre tiders julpynt och få en bild av hur julen förbereddes vid sekelskiftet 1900 genom att delta i verkstäder och bekanta sig med julutställningen. Men klockan går och arbetet låter sig inte vänta! Välkommen att ta del av Jul på Hammarbacken lördagen 29.11.2014 kl. 11-16 på Fiskars museum.

Amanuensvikarien

Publicerad 17.11.2014 kl. 11:13

Hett i stugan - Lämmintä tuvassa Osa 3

Jag har hört att man ska svettas då man knådar en surbrödsdeg, för då vet man att man har knådat tillräckligt. Det utgjorde ingen större utmaning under surbrödsdagen i går då hettan i bagarstugan översteg 30 grader!

Olen kuullut, että hapanleipätaikinaa vaivatessa pitäisi tulla hiki. Siihen ei paljoa tarvittu eilen hapanleipäpäivänä kun tuvan lämpötila pysytteli 30 asteen yläpuolella.

Ett 20-tal bröd gräddades i den vedeldade bakugen och lockade stugan full med folk som hungriga väntade på smakprov. "Oj de doftar så gott, på något vis surt och rök samtidigt" hörde vi någon säga. En annan utbrast "va har ni verkligen bakat i den här ugnen?".

Parisenkymmentä leipää paistui tuvan puulämmitteisessä uuniissa päivän aikana. Ja paikalle saapuikin tuvan täydeltä nälkäistä porukkaa odottelemaan maistiaisia. "Oi täälähän tuoksuu niin ihanalle, vähän happamalle ja savulle yhtä aikaa" tokaisi yksi kävijä. Toinen kysyi: "Oletteko todella paistaneet leivät tässä uunissa?".

Att det var bakterier som lever i surbrödsdegen var nytt för somliga men bekant för andra. Trots hettan och ett nalkande lågtryck gjorde dom till slut sitt jobb. I bröden användes en 11-årig surdegsrot från Fiskars och Mörby gårds närproducerade rågmjöl. Visst är det något speciellt med nygräddat surbröd :) 

Jotkut kävijät oppivat, että bakteerit nostattavat leivän. Toiset taas olivat hapanleipäkonkareita. Lämmmöstä ja matalapaineesta huolimatta bakteerit tekivät lopulta työnsä. Leivät leivottiin 11-vuotiaasta fiskarsilaisesta hapanleipäjuuresta ja Mörbyn tilan lähituotetuista ruisjauhoista. Ja onhan vastapaistettu hapanleipä jotain aivan ertyistä :) 

Museets bakerskor / Museon leipurit

Publicerad 07.08.2014 kl. 12:29

Surbröd - Hapanleipää osa 1

Surbrödsdagen arrangeras för andra gången den 6 augusti i museets bagarstuga. Under surbrödsdagen kan man följa med hur rågbröd bakas av surdegsrot och hur bröden gräddas i en vedeldad bakugn. Vi kärnar också eget smör, som man naturligtvis får smaka på tillsammans med det nygräddade brödet. Dagen till ära kommer Anna Alm från Mörby gård att berätta lite om eko-odling och till salu finns naturligtvis gårdens egna ekologiska mjöl.

Hapanleipäpäivä järjestetään museon leivintuvalla 6 elokuuta jo toista kertaa. Päivän aikana voi seurata hapanjuureen tehdyn ruislevän valmistusta sekä paistamista puulämmitteisessä leivinuunissa. Voikirnu käy myös kuumana ja luvassa on tietenkin maistiaisia. Anna Alm läheiseltä Mörbyn tilalta tulee päivän kunniaksi kertomaan luomuviljelystä ja myymään tilan luomujauhoja.

 

Nu är förberedelserna inför Surbrödsdagen i full gång, för utan eld blir det inget bröd. Så i dag kavlade vi upp ärmarna och hade vedtalko!

 

Valmistelut Hapanleipäpäivää varten ovat jo täydessä vauhdissa, sillä ei leipää ilman tulta. Eli hihat ylös ja eikun puutalkoisiin.

Museipersonalen - Museolaiset

Publicerad 31.07.2014 kl. 16:44

ILTA-WISKARIN tarina

Niin kuin kaikki tietävät niin kaikkeen mitä lehdissä lukee ei pidä uskoa, mutta yleensä jutuissa on jotain totuuden perää niin myös museon taannoin julkaisemassa Ilta-Wiskari lehdessä. Ilta-Wiskari on osa museoliiton Propaganda projektia jonka tarkoitus on houkutella museoita kokeilemaan uudenlaista verkkomarkkinointia. Jos päädyit lukemaan tätä blogi-kirjoitusta olemme onnistuneet päämäärässämme :).

Uutissivut

Lehden pääjuttu kertoi museoalaa huolestuttavasta säilytystilojen täyttymisestä. Alalla keskustellaankin paljon siitä mitä tulevaisuudessa tallennetaan museoihin ja myös siitä ovatko kaikki kokoelmissa jo olevat esineet esim. kunnoltaan ja kontekstitiedoiltaan säilyttämisen arvoisia. Fiskarsin museo on tallennus- ja kokoelmayhteistyö TAKON sekä Länsi-Uudenmaan kokoelmapoliittisen ohjelman myötä aktiivisesti mukana tässä keskustelussa.

Uutissivulla mainittiin myös Fiskarsin ruukin vappukokkoperinteen elävöittämisestä. Vappukokko on ollut yksi ruukin vanhimpia ja suosituimpia tilaisuuksia. Valitettavasti tämän tapahtuman järjestäminen tuli 2000-luvulla Fiskarsin kyläseuralle liian suureksi taakaksi ja se päätettiin lopettaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Fiskarsin ruukin vappukokko

 

On ihan totta että Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov todellakin kävi ruukissa 1890-luvulla ja että hänen päälleen mahdollisesti tahallisesti osui tulikuumia kipinöitä niin että ruukinlääkäri jouduttiin kutsumaan paikalle. Hän selvisi kuitenkin suuremmitta vammoitta.

Urheilusivut

Urheilusivuilla uutisoitiin että Fiskarsissa oli tehty Suomen mäkiennätys. Tämä pitää todellisuudessa myös paikkansa. Vuonna 1924 missään muualla ei lennetty niin pitkälle kuin Fiskarsissa eli 39 m. Myös juttu Janne von Jullesta on tositarina. Todellisuudessa ruukinpatruuna Emil von Julinin pojan nimi oli John Lindsay von Julin. Hän kuoli vuonna 1893, 27-vuoden ikäisenä, todennäköisesti veritulppaan voitettuaan painonnostokilpailun. Väite morsiamen laihdutuskuurista oli tietenkin keksitty :). Vaikka toisaalta vähähiilihydraattisen laihdutuskuurin ”isäksi” kutsuttu William Banting innosti ihmisiä laihduttamaan jo tuohon aikaan.

 

John Lindsay von Julin

 

Samalla sivulla etsintäkuulutettiin murha-asetta. Fiskarsin museon kokoelmiin kuuluu vanhan kortiston mukaan murha-aseeksi kutsuttu pamppu. Valitettavasti esineen sijainti ei kuitenkaan ole nykyisillä museon työntekijöillä tiedossa. Joten mysteeri odottaa edelleen ratkaisua!

Juorut ja julkkikset

Ruotsin kruununprinsessa Victoria kävi Fiskarsin ruukissa tutustumassa vuonna 1996. Käynti oli kruununprinsessan ensimmäinen virallinen edustusmatka ulkomaille. Ruukissa on vieraillut myös muita kuuluisuuksia kuten Presidentti Mauno Koivisto ja ulkoministeri Elisabeth Rehn.

 

Ruotsin kruununprinsessa Victoria Fiskarsin ruukissa

 

Marsalkka Mannerheimin naissuhteista kertovassa kohujutussa on niin ikään totuuden perää. Fiskarsilainen hienopesijä nimeltään Fina Ring muisteli varttuneessa iässä usein tanssineensa Marskin kanssa nuoruudessaan. C. G. E. Mannerheim oli ruukin patruuna Johan Jacob von Julinin tyttärenpoika ja vietti nuoruuden kesiään Fiskarsissa.

 

Hienopesijä Fina Ring oikealla

 

Ei lehteä ilman mainosta! Fiskarsin museossa suunnitellaan parhaillaan museorakennuksen kunnostusta ja perusnäyttelyn uusimista. Vähintään yhtä mahtaviin tarinoihin kuin Ilta-Wiskarissa voi tutustua uudistetussa perusnäyttelyssä 1.6.2014, huomioon ottaen että kaikki menee suunnitelmien mukaan :D

***

Historierna bakom ILTA-WISKARI

Som alla redan vet skall man inte tro på allt som står i tidningen. Oftast finns ändå ett sanningens korn i artiklarna och så även i den nyligen publicerade tidningen Ilta-Wiskari. Ilta-Wiskarsi är en del av museiförbundets Propaganda projekt vars avsikt är att locka museerna att prova nya sätt att marknadsföra sig på webben. Eftersom du läser den här artikeln just nu, har vi lyckats med vår målsättning.

Nyhetssidan

Tidningens största nyhet var att museernas nuvarande förvaringsutrymmen börjar bli fyllda. I museibranschen diskuterar man därför just nu om hur insamlingsverksamheten skall ske i framtiden. Man frågar sig också om alla de nuvarande museiföremålen verkligen har sin plats i samlingen. Fiskars museum deltar aktivt i diskussionen genom att vara delaktiga i det nationella insamlings- och samlingssamarbetet TAKO samt i de västnyländska yrkesmuseernas samlingspolitiska program.

På nyhetssidan nämndes också att traditionen med valborgsmässoeld i Fiskars skall återupplivas. Brasan hörde till brukets äldsta och populäraste traditioner. Tyvärr dog traditionen ut under 2000-talet eftersom Fiskars byförening upplevde arrangemangen som övermäktiga.

Det stämmer att Genrealguvernören för Finland Nikolaj Bobrikov besökte Fiskars på 1890-talet och att han under sitt besökt möjligtvis avsiktligen fick glödande gnistor på sig så att man var tvungen att tillkalla bruksläkaren. Han klarade sig lyckligtvis utan större skador.

Sportsidan

På sportsidorna berättade vi om ett finsk backrekord i Fiskars. Det stämmer även i verkligheten att man år 1924 i Fiskars bruk hoppade längre än någon annanstans i Finland. Rekordet var 39 m.
Också berättelsen om Janne von Julle var historiskt ankrad. I verkligheten hette brukspatron Emil von Julins son John Lindsay von Julin. Han dog troligen i stroke år 1893 bara 27-år gammal, efter att ha vunnit en tyngdlyftningstävling. Påståendet om fästmöns diet var naturligtvis påhittad. Å andra sidan stämmer det att lågkalorikostens ”fader” William Banting inspirerade folk att banta redan på den tiden.

På samma sida efterlystes ett mordvapen. Det stämmer att det enligt Fiskars museums gamla kortkatalog ska finnas en pamp i museets samlingar som använts som mordvapen. Tyvärr har den nuvarande museipersonalen ingen kännedom om föremålets placering. Så mysteriet återstår!

Kändisar och skvaller

Den svenska Kronprinsessan Victoria besökta faktiskt Fiskars år 1996 i samband med sitt första officiella representationsbesök utomlands. Andra kända personer som besökt Fiskars är President Mauno Koivisto och den tidigare utrikesministern Elisabeth Rehn.

Chockartikeln om Marskalk Mannerheims kvinnoaffärer var inte heller helt påhittad. Fiskarsbon och fintvätterskan Fina Ring berättade ofta på sin ålder höst om hur hon i sin ungdom dansade med Marsken. C .G. E. Mannerheim var brukspatron Johan Jacob von Julin dotterson och firade många av sina ungdomssomrar i Fiskars.

Ingen tidning utan reklam! Personalen på Fiskars museum planerar som bäst en restaurering av museibyggnaden och en uppdatering av basutställningen. Om allt går enligt planerna kan man i den förnyade utställningen som öppnas 1.6.2013, ta del av minst lika spännande juttun som de i Ilta-Wiskari :D

Museipersonalen

Publicerad 14.10.2013 kl. 15:04

Kadonnut rakennus? Den försvunna byggnaden?

Arkiston sähköpostiin saapui mielenkiintoinen kysely, jossa kysyjä tiedusteli Fiskarsiin mahdollisesti rakennetun työväenasunnon sijaintia. Vuonna 1937 suunniteltu rakennus on kaksikerroksinen neljän perheen asunto. Yläkerran asunnoissa on keittiökomero ja makuualkovi, kun taas alakerran asunnoissa on enemmän neliöitä ja erikseen keittiö ja makuuhuone. Kellarikerrokseen on sijoitettu kaikille neljälle asunnolle ruokakellarit, johon voi säilöä kasvimaan antimet.

Mutta takaisin kysyjän alkuperäiseen kysymykseen. Onko tätä taloa koskaan rakennettu? Onko se vielä olemassa ja jos on, niin missä? Tähän tarvitsemmekin blogin lukijoiden apua. Näyttääkö kyseinen talo tutulta ja missä se sijaitsee? Jos tunnistat talon, kerro mieluusti meille esim. kommentoimalla blogia tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen arkivet@fiskarsmuseum.fi. Suuri kiitos kaikille, jotka jakavat tietonsa kanssamme!

Arkistonhoitaja

En intressant fråga kom till arkivets e-post, frågeställaren undrade var i Fiskars det möjligtvis fanns en arbetarbostad. Byggnaden som planerats år 1937 är i två våningar med fyra bostäder. I bostäderna i övre våningen finns kokvrå och sovalkov, medan bostäderna i nedre våningen är större och har skilt kök och sovrum. I källaren finns egna utrymmen för alla fyra bostäder, där man kan förvara skörden från trädgården.

Men tillbaka till frågeställarens ursprungliga fråga. Har detta hus någonsin byggts? Ifall det byggdes, står det fortfarande kvar, och var isåfall? Till detta behöv vi hjälp av er, bloggens läsare. Ser byggnaden bekant ut och var finns den? Ifall du kan identifiera huset, berätta gärna åt oss genom att kommentera på bloggen eller skicka e-post till adressen arkivet@fiskarsmuseum.fi. Ett stor tack till alla som delar med sig av sin information till oss!

Arkivarie

Publicerad 25.09.2013 kl. 10:19

Hapanleipäpäivä - Surbrödsdag

Ruukkilaisten perusruoka koostui vielä 1900-luvun alussa leivästä, suolakalasta, velleistä, keitoista ja piimästä. Leipä leivottiin aluksi kuumien kivien päällä. Vähitellen tästä tekniikasta kehittyi leivinuuni jossa voitiin paistaa jopa tusina reikäleipää.

Länsi-Uudellamaalla reikäleipää leivottiin vain joitakin kertoja vuodessa. Leipä säilytettiiin kuivattuna leipävartaassa ja syötiin kastettuna keittoihin.

Hapanleivän leivontaan, voin kirnuamiseen sekä ruukin ruokaperinteisiin voi tutustua lähemmin museon leivintuvalla keskiviikkona 7.8. klo 11-16. Hapanleipäpäivänä museon näyttelyt, museokauppa ja tapahtumakahvila ovat myös avoinna.

 

 
 

Fram till  början av 1900-talet bestod basfödan för finländarna och så även bruksborna av bröd, saltfisk, gröt, välling, soppor och surmjölk. Bröd stektes till en början på heta stenar och småningom utvecklades metoden till bakugn.

I västra Finland bakades hålkakor av tradition endast några gånger i året. Brödet förvavades torrt på brödspett och åts uppblött i soppor.

Mer om surbrödsbakning, smörkärning och brukets mattraditioner får man veta i museets bagarstuga onsdagen den 7.8 kl. 11-16. Under surbrödsdagen håller vi öppet också i utställningarna, museibutiken och evenemangskaféet.

Publicerad 23.07.2013 kl. 10:41

Lucia

 I dag firar vi lucia, men hur gamla anor har egentligen traditionen?
 
Det äldsta kända omnämnadet av ett luciauppträdande i Sverige finns från år 1764 i Västergötland. Det här luciafirandet har utvecklats som en naturlig utökning på julspelstraditioner som t.ex. stjärngossetåg och staffansgång. Till en början ingick Lucia faktiskt som en del i borgerskapets stjärngossespel som kännetecknade julferiens början. Lucia hade i det här sammanhangen sin förebild i tyska jultraditioner, nämligen den vitklädde Christleinkind som bar ett ljus på sitt huvud. Senare formades Lucia till en egen tradition som till en början huvudsakligen förekom i samband med skolornas julfester, på den tiden luciefester. I Finland omnämns en sådan julfest i Uleåborg på 1790-talet, men vanligt blir det först i mitten av 1800-talet. I Vasa kallades julfesten för Illuminationen och då skulle så många ljus som möjligt brännas.
 

Fiskars marthakrets hade en lucia på sin första julfest redan år 1936.
 

***

Tänään vietetään lucianjuhlaa, mutta minkä ikäisestä perinteestä onkaan kysymys?
 
Vanhin tunnettu maininta Lucian päivän vietosta Ruotsissa on peräisin Länsi – Götanmaalta, vuodelta 1764. Tapa juhlia Luciaa on Ruotsissa kehittynyt joululeikkiperinteistä kuten esimerkiksi Tiernapoikien ja Tapanin kulkueista. Aluksi Lucia-neito esiintyikin porvariston tiernapoikakulkueiden yhteydessä, jota pidettiin merkkinä joululoman alkamisesta. Lucia-neidolla oli tässä yhteydessä esikuvansa saksalaisen jouluperinteen valkoisiin puetussa Jeesuslapsessa, joka kantoi valoa päässään. Myöhemmin muotoutui Lucia-perinne omakseen, joka alkuaikoinaan tuli esille pääasiassa koulujen joulujuhlissa, joita kutsuttiin noihin aikoihin Lucia-juhliksi. Suomessa mainitaan sellaista juhlaa vietetyn Oulussa 1790 – luvulla, mutta juhlaperinne yleistyi vasta 1800 – luvun puolivälissä. Vaasassa, kutsuttiin joulujuhlaa Illuminaatioksi ja silloin piti polttaa mahdollisimman monta kynttilää.
 

Fiskarsissa  Lucia nähtiin ruotsinkielisten marttojen joulujuhlassa jo vuonna 1936 .
 
Svenskfinlands Lucia år 1968, Charlotta Blomqvist, besöker Pojo, Högåsa.
Suomen ruotsinkielisten Lucia Charlotta Blomqvist vierailee Pohjassa, Högåsassa vuonna 1968.
Publicerad 13.12.2012 kl. 15:12

Pyhäinmiesten päivä vanhaan tapaan

Nyt toivotaan vanhan kansan uskomusten mukaisesti edes pientä auringon pilkahdusta! Kun aurinko näyttäytyy niin kutsuttuna jakoaikana, joka on eri lähteiden mukaan ainakin kaksitoista marraskuun ensimmäistä päivää, on luvassa vähintään yhdeksän päivän mittainen pouta kesäsydännä ja näin ollen hyvä heinävuosi.

Ajankohtaista on myös poismenneiden muistelu. Entisaikaan pyhäinmiesten päivän aattona oli tapana odottaa aattoyönä marttyyrejä ja autuaita vierailulle. Tällöin ei saanut kolistella eikä tuottaa meteliä, esimerkiksi pilkkoa puita. Henget kestittiin hyvin lämmittämällä sauna ja kattamalla syysherkut pöytään. Kun oletettiin henkien peseytyneen kohtuullisen ajan, oli talon väen vuoro saunoa.

Pyhäinmiesten päivään liittyy myös tutun sanan synty. Kansan suussa sana ”pyhä” sai murremuodon ”santti”, sillä sana pyhä on latinaksi sancta tai sanctus. On myös puhuttu esimerkiksi santti- tai sänttipäivistä sekä Pyhäinmiesten santista. Näistä ilmauksista on muotoutunut sana ”säntilleen”, eli tehdä jokin todella huolellisesti, määräaikaan mennessä, tarkalleen.

Publicerad 01.11.2012 kl. 10:14

Suomalainen talvipäivä - En finsk vinterdag

"Millainen oli eräs helmikuinen keskiviikko yhdessätoista suomalaisessa perheessä vuonna 2011?
Yksitoista museota eri puolilta Suomea yhdistivät voimansa selvittääkseen miten ihmiset elävät arkeaan tässä ajassa. Valikoitui yksitoista perhettä ja yksi päivä: keskiviikko 2. helmikuuta 2011. Tuona sinänsä tuiki tavallisena päivänä tutkijat jalkautuivat perheiden elämään. Kuljettiin mukana aamuvarhaisesta iltamyöhään. Valokuvattiin, videoitiin ja havainnoitiin, kyseltiin ajatuksia arjesta."

Lue lisää täältä! Myös Raaseporissa dokumetoitiin!


Hurdan var en vanlig onsdag i februari i elva olika familjer i Finland år 2011?
Elva museer på olika håll i landet dokumenterade elva olika familjer under en dags tid.
Resultatet kan du se här! Det gjordes även dokumetation av en familjs liv i Raseborg.
Publicerad 02.02.2012 kl. 12:45

Engel

Känner du till Carl Ludvig Engel?

I G18 huset i Helsingfors pågår som bäst en utställning "Hemmet i Helsingfors - Hjärtat i Berlin" som handlar om Engel.

Det är inte endast i Helsingfors som Engel planerat byggnader. Den gamla finsmedjan i Fiskars var ritad av C.L. Engel år 1832, tyvärr så brann den år 1888. Engel har även bidragit till tornursbyggandens utseende, där även A. Peel och A.F. Granstedt varit inblandade.
Vid bruksgatan ligger en kasern som blivit färdig år 1827, även den har Engel ritat. Stenhuset, brukets huvudbyggnad, är ritad av Pehr Granstedt men senare har Engel  gjort egna ritningar för bl.a. flygelbyggnader.

Ibland har vi här på museet även fått höra spekulationer om att Engel skulle ha ritat museet. Det tror vi ändå inte på.

I samband med Engel utställningen arrangeras även föreläsningar, inkommande lördag är temat restaurering och byggnadsvård.

Tunnetko Carl Ludvig Engelin?

G18-talossa Helsingissä on parhaillaan meneillään näyttely "Koti Helsingissä - sydän Berliinissä" joka kertoo Engelin elämästä.

Engel ei suunnitellut rakennuksia ainoastaan Helsinkiin. Fiskarsin vanha hienotaepaja vuodelta 1832 oli Engelin piirtämä, valitettavasti se paloi vuonna 1888. Engel on myös osallistunut tornikellorakennuksen ulkonäköön, siinä oli mukana myös A. Peel ja A.F. Granstedt.
Kasarmi vuodelta 1827 joka sijaitsee ruukinkadun varrella on myös Engelin piirtämä. Kivimuuri, ruukin päärakennus, on Pehr Granstedtin piirtämä mutta Engel on siihen laatinut omat piirrustukset sivurakennuksia varten.

Joskus olemme myös kuulleet huhuja että museorakennus olisi Engelin käsialaa. Tätä emme silti usko.

Engel näyttelyn yhteydessä on myös luentoja, tulevana lauantaina teemana on restaurointi ja perinnerakentaminen.

Publicerad 19.01.2012 kl. 11:44

Kärna eget smör till jul - Kirnua omaa voita jouluksi

I butikerna gapar smörhyllorna tomma men här på museet klarar vi oss bra. Vi kan konsten att kärna smör. Vi tar fram ca 4 dl grädde, blandar i en matsked piimä, rör om och låter blandningen stå en stund i rumstemperatur.

Då det fått stå några timmar eller över natten häller vi allt i en av våra små smörkärnor och sätter igång med att kärna. Då man väl börjat kärna får man inte lämna det på hälft, annars misslyckas smöret. Rätt snabbt blir det vispgrädde, efter ungefär en kvart redan smör.

Då smöret är klart ska det ännu tvättas, man klämmer ur kärnmjölken som annars gör att smöret snabbt blir gammalt och tvättar smöret i kallt vatten. Efter tvätten är det bara att salta och avnjuta.  Ifall du inte har tillgång till en smörkärna så går det lika bra med en elvisp.

ps. Häll inte bort kärnmjölken utan använd den då du bakar bröd.

 Vi på museet önskar dej en riktigt God Jul!

 

 

Kaupoissa voihyllyt ammottavat tyhjyyttään, mutta täällä museolla meillä ei ole mitään hätää. Osaamme nimittäin voin kirnuamisen taidon. Voi tehdään seuraavanlaisesti: Otamme esille noin 4 dl kermaa, lisäämme siihen ruokalusikallisen piimää, sekoitamme ja annamme sekoituksen seisoa hetken aikaa huoneen lämmössä.

Kun sekoitus on seissyt muutaman tunnin tai yön yli, kaadamme sen voikirnuun ja aloitamme kirnuamisen. Kun on kerran kirnuamisen aloittanut, ei sitä parane keskeyttää, tai voi epäonnistuu. Hyvin nopeasti seos muuttuu vispikermaksi, ja noin vartin jälkeen jo voiksi.

Kun voi on valmista, pitää se vielä pestä. Kirnupiimä puristetaan pois voista, koska se nopeuttaa voin vanhenemista. Lopuksi voi pestään kylmässä vedessä. Pesun jälkeen vain suolaus, ja voi on valmistaa nautittavaksi. Mikäli sinulla ei ole voikirnua, onnistuu voin tekeminen yhtä hyvin myös sähkövispilällä.

PS. Älä kaada kirnupiimää pois, vaan käytä se kun leipää leipoessa.

Museon tontut toivottavat kaikille oikein hyvää joulua!

 

Publicerad 22.12.2011 kl. 12:18

Yläruukki, Kieloniemi

kartta
-Olavi Hartonen
Tämä on viimeinen osa Yläruukki-sarjaa. Edelliset jaksot löytyvät yhä haun avulla.

Kieloniemen sauna on valmistunut vuonna 2004. Sen rakennutti Fiskarsin kyläseura ja suunnittelijana toimi taiteilija Tapani Hietalahti. Saunan lisäksi Kieloniemeltä voi vieläkin löytää myös edellisiltä vuosikymmeniltä jääneet laiturin ja pukukopin jäänteet.

1900-luvun alkupuolella Degersjön rannalla oli kolme yleisessä käytössä olevaa uimapaikkaa. 1920-luvulta lähtien yhtiö palkkasi uimaopettajia kesäksi. Kieloniemen rannassa oli hyppytorni ainakin vuodesta 1948 lähtien. Myöhemmin rakenteet ovat rappeutuneet, eikä jäljellä ole kuin laiturin perustuksia, sekä lahonnut uimarakennus.

Uimastadionin vihkiäiset kieloniemessä 1948
Uimastadionin vihkiäiset kieloniemessä 1948


Kieloniemen saunahanke lähti liikkeelle 1997. Alun perin saunaa suunniteltiin Oxholmenille, mutta kun sinne ei saatu rakennuslupaa rakennettiin sauna Kieloniemelle. Rakentaminen aloitettiin 2001 ja kertalämmitteinen kiuas koelämmitettiin ensimmäisen kerran elokuussa 2003. Virallisesti sauna oli valmis ja otettiin käyttöön lokakuussa 2004.

Rakennusta tehtiin pääosin vapaaehtoistyönä Esko Brotheruksen johdolla. Fiskars-yhtiö tarjosi rakentamisessa tarvitut hirret ja vuokrasi tontin. Muurauksessa käytettiin vanhoja tiiliä, joita Kyläseura keräsi asukkailta mm. lehti-ilmoituksilla.

Rakentamisvaiheessa ja vielä paljon sen jälkeenkin saunaan liittyi kiivasta keskustelua etenkin Kyläseuran sisällä. Erikoinen rakennus valmistui hitaasti, yhteensä noin seitsemässä vuodessa, eikä kaikkien mielestä täyttänyt asiaankuuluvaa hygieenia ja turvallisuus tasoa, myös energiatehokkuus aiheutti keskustelua.


Lähteet:
Laura Holmström, Minnen från Fiskars, s.161
Etelä-Uusimaa 13.2002
Länsi-Uusimaa 19.2004
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Publicerad 16.10.2011 kl. 09:08

Yläruukki, Baklura

kartta Fiskarsin Yläruukista

-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Bakluraan, niemelle Degersjön rannalle, rakennetiin tanssilava vuonna 1884. Ruukin juhlia oli perinteisesti paljolti vietetty alaruukissa Hienotaepajan luona. Pysyvämmälle juhlapaikalle oli kuitenkin tarvetta, sillä tilapäisen tanssilavan rakentaminen oli työlästä. Fiskarsin palokunta rakensi Bakluraan tanssilavan, musiikkiestradin, sekä kioskirakennuksen. Tie juhlapaikalle rakennettiin myöhemmin, joskus 1896 tienoilla. Bakluran nimen alkuperästä ei ole tietoa.

Baklurassa pitivät juhliaan useat yhdistykset. Muun muassa palokunta järjesti omia vuosijuhliaan ja työläisyhdistys järjesti arpajaisia. Juhannuksen juhlinta siirtyi myös Bakluuraan 1920-luvulla tai 1930-luvulla, tämä perinne on voimissaan edelleen.
 
Uusi tanssilava vuonna 1936
Uusi tanssilava vuonna 1936


Bakluran nykyiset rakennukset ovat 1930-luvulta, jolloin Fiskars-yhtiö rakensi uuden katetun tanssilavan ja sen kanssa samaa tyyliä olevan kioskirakennuksen.

1941 Suomen käydessä taisteluja Hankoniemellä alettiin Baklurasta rakentaa vankileiriä venäläisvangeille. Alue rajattiin piikkilangoilla ja sinne rakennettiin vartiotorneja. Vankileiriä ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön ja se purettiin nopeasti. Joidenkin arvioiden mukaan ruukin patruuna vastusti leiriä voimakkaasti.

1990-luvulla rakennukset olivat huonossa kunnossa ja Fiskarsin kyläseura aloitti korjaukset. Itse tanssilavan remontointi toteutettiin 1994 työvoimatoimiston ja Fiskars-yhtiön tuella. Korjaukset sisälsivät uudet lattian perustukset, tukipilarit, sekä uuden peltikaton. Myös muita pienempiä korjauksia, sekä pintojen uudelleen maalaus tehtiin. Kioskirakennus oli pääosin remontoitu jo viisi vuotta aiemmin.


Lähteet:
Per-Olof Blomqvist: Historik över brandkårsväsendet i Fiskars
Västranyland 10.8.1994
Fiskars museum
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto
Dennis Bäckman
Gösta Pihlgren
Publicerad 05.10.2011 kl. 14:29

Yläruukki, Hasselbacka



-Olavi Hartonen
Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.


Hasselbackan punamullatut kasarmit ovat toimineet työväenasuntoina. Malliltaan ne ovat tyypillisiä 1800-luvun lopun työväenasuntoja ja ne on rakennettu mahdollisesti ruotsalaisten tyyppipiirrustusten mukaan. Tultaessa ruukista päin ensimmäinen rakennus on valmistunut 1899, seuraava 1897 ja viimeinen 1906. Ryhmään on kuulunut myös neljäs talo, joka oli siirretty sisällissodan jälkeen Karjalohjalta Fiskarsiin, tämä on kuitenkin palanut. Asuinrakennukset saivat tuohon aikaan yleensä erilliset nimet. Hasselbackan talojen nimet ovat: Nybygget, Jerusalem, Jeriko ja Tusla. (edit Maria Ollikainen 14.1.2013: Talot ovat ruukista päin tullessa järjestyksessä Jeriko, Jerusalem, Nybygget ja Tusla. Lähde keskustelu Lahja Lehtosen kanssa.)

Ruukin alkuaikoina asuinrakennukset oli rakennettu tiiviisti ruukin muiden toimintojen läheisyyteen.  Hasselbackenin asuinalue on kuitenkin Kullanin ja muiden 1800-luvun jälkipuolen asuintaloryhmien tapaan sijoitettu kukkulan rinteelle, hieman etäälle teollisuuskaduista. Tätä sijoittelua oli alettu pitää ihmisille terveellisempänä.

Hasselbacka

Rakennukset siirtyivät kaupan seurauksena 1980-luvun alussa kunnan omistaman Pohjan ruukkiteollisuus OY Pojo Bruksindustri AB:n omistukseen. Ruukkiteollisuus alkoi valtion tuella kunnostaa ruukkia. Hasselbackan rakennukset olivat ensimmäisten joukossa ja peruskorjaustyö aloitettiin 1985. Remontissa rakennusten sisätiloja muutettiin siten, että yhdeksän asuntoisista rakennuksista tehtiin kuuden ja seitsemän huoneiston taloja. Asunnot vuokrattiin.

Neljäs talo, Tusla, paloi 17.3.1986. Se oli peruskorjattu ja melkein muuttovalmis. Onnettomuuden jälkeen tilalle haluttiin rakentaa moderni rivitalo ja kasvattaa asuinneliöiden määrää, mutta kyläläiset vastustivat tätä suunnitelmaa. Lehdissä kirjoitettiin paljon kyseisestä asiasta ja lopulta suunnitelmista luovuttiin. Vuonna 2005 suurin piirtein palaneen talon paikalle rakennettiin Tuomo Siitosen suunnittelema ateljeeasunto Studio Widnäs. Muut rakennukset ovat edelleen asuinkäytössä.

Lähteet:

Fiskars museum

Pohjan ruukkiteollisuus OY Pojo Bruksindustri AB, Europa Nostra Competition

Västra Nyland (8.4.1987, sivu 3.)

Fiskars – Rakennetun ympäristön inventointi 23.4.2009

Publicerad 09.09.2011 kl. 09:04

Yläruukki, Museo ja Arkisto

kartta Fiskarsin yläruukista

-Olavi Hartonen

Tässä viikoittaisessa blogisarjassa kuljetaan Fiskarsin Yläruukin halki, torilta Peltoriviä pitkin aina Kieloniemen saunalle saakka. Matkalla tutustutaan vastaan tuleviin rakennuksiin ja niiden historiaan. Lue ja näe lisää Yläruukista Fiskarsin museon Yläruukki-näyttelyssä.

Nykyinen museorakennus on alun perin rakennettu konepajan konttoriksi. Tarkkaa rakennusvuotta ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti se on rakennettu samoihin aikoihin vuonna 1837 tehdyn konepajan kanssa. Vuodelta 1860 on merkintöjä siitä, että jotkin konttorin työntekijät ovat myös asuneet talossa. Talon päädyssä oleva ruokakello on siirretty 1940 läheisestä rautamakasiinista.


Arkisto ja museo 1983


1949 Fiskars-yhtiö antoi rakennuksen vuonna 1940 perustetun Fiskarsin kotiseutuyhdistyksen käyttöön. Kotiseutuyhdistys teki rakennuksesta museon, johon sijoitti vuosikymmenen vaihteesta saakka keräämiään paikallishistoriallisesti merkittäviä esineitä. Ainakin 1950- ja 1960-luvuilla museon vahtimestari asui talossa.

Museon vieressä, hieman alempana Hammarbackenia, sijaitsee toinen rakennus, jossa toimii nykyisin Pohjan paikallishistoriallinen arkisto. Rakennus koostuu kolmesta eri vaiheessa rakennetusta osasta, rakennusvaiheet ovat helposti havaittavissa rakennuksen ulkoseinästä. Varhaisin osio on osa 1858 rakennetusta valssilaitoksesta. Tämä on slagitiilistä rakennettu ja sijaitsee lähimpänä tietä. Myöhemmin rakennusta on jatkettu punatiilillä. Näitä osia on käytetty ainakin valssilaitoksen konttorina. Puinen osa on rakennettu 1930-luvulla ja sitä on käytetty konepajan varastona. Arkisto on toiminut vuodesta 1991 lähtien.

Museo talvella 2010
Arkisto ja museo 2010


Lähteet:
Irina Matvejew: Kotiseutumme Fiskars s.62
Margaretha Gripenberg: Fiskars hembygdsförening och museum (Västnyländsk årsbok 1980)
Pesutupa-lehti 1990-luvulta
Publicerad 29.08.2011 kl. 09:12