I Järnvik by i Fiskars ligger Kohagen, ett område med gravrösen från tidig järnålder. Kom med och lyssna då museets arkeologer berättar om undersökningarna och fynden i Järnvik samt livet under järnåldern. Guidningen är en del av de 13. riksomfattande arkeologidagarna - I forntidens spår.

NÄR? fredagen 3.9.2010 klockan 15-16
VAR? Järnvik, Kohagen. Genast efter Fiskars museum sväng höger och kör ca 1 km längs Järnviksvägen. Vi samlas vid Kohagen skylten på högra sidan av vägen.

För publikguidningen krävs ingen förhandsanmälan. GUIDNINGEN ÄR AVGIFTSFRI!

I forntidens spår, program

VÄLKOMMEN MED!

Fiskarsin museo on kolmatta vuotta mukana lapsille suunnatussa kulttuuritapahtumassa, Konstifestivaalissa. Museon työpajassa astutaan vuoteen 1898 erilaisten askarten parissa. Tule kokeilemaan muun muassa tyynyliinan nauhojen kruusausta, karstausta ja koulunkäyntiä ennen vanhaan. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Kuva vuoden 2008 Konstifestivaaleilta.

Arkistonhoitaja

Eräänä kauniina kesäpäivänä taiteilija tupsahti museolle. Hän halusi tutustua alueen historiaan ja vanhoihin valokuviin. Museon valokuvat pääsivät mukaan Sonja Hinrichsenin videoinstallaatioon, joka esitettiin Fiskarsissa 2.8.2010 pienelle ja valikoituneelle yleisölle. Itse tapahtumassa tehtiin yhteinen piirros tilan lattiaan, sillä taiteilija halusi, että ihmiset piirtävät lempipaikkansa Fiskarsista ja sen lähialueilta. Museon henkilökunnan lempipaikoiksi osoittautuivat Åminnefors, Järnvikin rautakautinen kalmisto ja uimapaikka metsälammella.

Arkistonhoitaja piirtää Åminneforsin yhteispiirrokseen.

Videoinstallaatio koostui lyhyistä, tunnelmallisista videoesityksistä, joissa taiteilija kuvasi Fiskarsissa näkemiään asioita ja kertoi kokemuksistaan täällä. Aiheina olivat mm. uiminen, mustikanpoiminta, myrsky ja sorsat.


Artist-in-Residence Sonja Hinrichsen piirtää esitystilan lattiaan Fiskarsin miellekarttaa.

Sonjan käynnistä Suomessa on myöhemmin tulossa tietoa hänen sivuilleen. 

Portfolio: http://www.sonja-hinrichsen.net/index.htm
Blogi: http://sonjahinrichsen.wordpress.com/

Lisäys:


Kuva videoinstallaatiosta, lattiassa näkyy yhteispiirros.


Arkistonhoitaja ja kesäopas

I den kommande Opp-i-bruke utställningen kommer det att finnas en avdelning där den tidigmoderna järnproduktionen behandlas. Fiskars bruks järnproduktion skulle inte ha varit möjlig utan den svenska kronans initiativ. 1637 utnämndes det svenska riksrådet Per Brahe till Finlands generalguvernör. Han hade fått till uppdrag att kartlägga omgivningarna i Finland och därefter rapportera till den svenska kronan om hans upplevelser i landet. I mitten av 1600-talet rapporterade han till drottning Kristina att det skulle vara gynnsamt att grunda ett bruk på Thorby skattehemman där det fanns tre forsar, skog och hav.

 Efter detta tog det inte länge förrän Fiskars bruk grundades på denna ort. 1650 byggdes den första masugnen i Fiskars. Råvarorna till järnframställningen var malm, träkol och kalk. Järnmalmen hämtades från Utö i Stockholms skärgård. Pojo socken hade också rikligt med skog.  Träkolet tillverkades i så kallade kolmilor, där träet brändes tillsammans med jord, torv, gräs och sand. Kalken hämtades från olika finska gruvor. I bruket byggdes samma tider också en stångjärnshammare, i vilken tackjärnet från masugnen bearbetades till smidbart järn.

Bilden föreställer en förteckning på en resmila från Fiskars bruk 1848. Noggranna förteckningar uppgjordes på hur mycket kol bönderna kunde framställa och leverera till bruket.

Källa: Fiskars bolagets arkiv

 

Sommarguiden

Fiskarsin ruukin päärakennus, nimeltään Stenhuset eli Kivimuuri (tai Kivitalo), sijaitsee keskeisellä paikalla Fiskarsin ruukin pääkadun varrella. Vuonna 1815 ruukin silloinen omistaja Lugvig Björkman käynnisti rakennustyöt, jotka valmistuivat lopullisesti 1820-luvun alkupuolella. Tälloin omistajana oli jo John Jacob von Julin.

Kivimuuri noin 1940- tai 1950-luvulla.

Rakennuksen ensimmäiset piirustukset laati Pehr Granstedt. Ludvig Björkman ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän melko karuun suunnitelmaan, vaan tilasi uudet piirustukset niin Charles Bassilta kuin C.L. Engeliltä. Engelin suunnitelmassa päärakennukseen lisättiin siipiosat, johon toiseen oli tarkoitus sijoittaa talvipuutarha lintuhuoneineen. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet.


Kivimuurin avaimia, mm. vuodelta 1869.

Rakennus toteutettiin kuitenkin suurilta osin Pehr Granstedtin suunnitelmien mukaan. Rakentamisessa käytettiin omassa tehtaassa valmistettuja tiilejä. Harvinaisen ja kalliin kuparikaton mahdollisti Fiskarsin ruukin omistuksessa ollut Suomen ensimmäinen kuparikaivos Orijärvellä.

Kivimuuri on säilynyt ulkoasultaan melko muuttumattomana tähän päivään saakka. Nykyisin rakennus on Fiskars-yhtiön edustuskäytössä.

Lähteet:
Fiskars Corps de logis, Stenhuset -esite
Fiskars 1649. 360 vuotta Suomen teollisuuden historiaa. Kolmas uudistettu painos 2009.

Arkistonhoitaja

Uushopea (nysilver, nickel silver, серебряная тарелка) ja hopea ovat varsin erilaisia koostumukseltaan, mutta mikään kovin uusi keksintö tämä metalliseos ei ole sillä Kiinassa uushopeaa (pakfong) on valmistettu vuosisatojen ajan.

Uushopea eli alpakka ei oikeastaan ole hopeaa vaan tavallisesti alpakassa on 62 %  kuparia, 18 % nikkeliä ja 20 % sinkkiä. Koska uushopeassa on nikkeliä, ei siitä tehdä koruja, sillä nikkeli voi aiheuttaa allergisia reaktioita. Pöytäastiastoja ja ruokailuvälineitä sen sijaan on valmistettu uushopeasta sen huokeamman hinnan vuoksi. Uushopeisia esineitä voi elektorolyyttisesti hopeoida eli niiden päälle tulee ohuenohut kerros hopeaa. Muita nimityksiä alpakan ohella ovat argentaani, saksalainen hopea, Varsovan hopea ja sterline.

Uushopeisissa alpakkaesineissä on leimoja, jotta hopeisten astioiden aitous ja hopeapitoisuus pysyivät selvillä. Hopeapitoisuus ilmoitetaan tuhannesosina 813, 875 ja 916. Itseasiassa ensimmäiset leimat ovat tulleet käyttöön Ruotsin valtakunnan aikana vuonna 1485, jolloin sepät laittoivat astioihin omat puuleimansa kertomaan esineen alkuperästä. Sittemmin leimoissa alettiin ilmoittaa myös kaupunki, tekovuosi ja hopeapitoisuus.

Kesänäyttelyä varten museolle lainaan tullut uushopeinen astiasto on kuulunut hienotaepajan johtajalle Carl Axel Johanssonille. Johansson on saanut astiaston kollegoiltaan vuonna 1898. Kuvassa näkyy Johanssonin tapaninpäivän kahvikestit, ja seinällä paraatipaikalla johtajan hieno astiasto.

Kesäopas

Lähteet:

Wikipedia

Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta:

Kultasepän aineoppi ja ammattikemia / toim. Pekka Vaissi. Opetushallitus, 2005.
Hagelstam, Wenzel: Suuri antiikkikirja.

Heinonen, Jorma & Vuoristo, Osmo: Antiikkikirja. Tammi, 1979.
Langford, Joel: Silver : a practical guide to collecting silverware and identifying hallmarks. Greenwich editions, 2000.

 

Suomen ensimmäinen rautatietunneli - ja pari muuta tunnelia

Tervetuloa Moriaan!

 

Pidän melkein ihmeenä, ettei tähän kohteeseen ole opastusta. Vuoden 1875 aikoihin alettiin suunnittelemaan rautatietä Turkusta Karjaalle, josta edelleen pääsisi Helsinkiin. Asiasta käytiin vääntöä eri tahojen kanssa. Vastaehdotuksena olivat ainakin vaihtoehdot Turku-Salo-Mustio-Lohja-Helsinki ja toisaalta reitti Salon, Perniön ja Tammisaaren kautta. Pohjan seudun vahva teollisuus (ja vahvat teollisuuspamput) saivat vaa'an kallistumaan Karjaan hyväksi.

Juna kulkee läpi Suomen ensimmäisen rautatietunnelin

 

Rakentaminen aloitettiin 1896. Pohjanpitäjänlahden perukoilla vastassa oli kuitenkin ongelma, jonka eteen ei aiemmin oltu Suomessa jouduttu, täytyi rakentaa tunneli. Suomen ensimmäisestä rautatietunnelista tuli 156 metriä pitkä. Tunnelin valmistumista juhlittiin 1898 muun muassa Fiskarsin ruukinpatruuna Albert von Julinin järjestämillä  tansseilla. Tanssilava oli rakennettu tunneliin kiskojen päälle.

394 metriä pitkä, 1964 rakennettu tunneli on suuruudessaan ehkä vaikuttavin.

Myöhemmin 1964 rataa muutettiin ja rakennettiin uusi tunneli. 1991 reittiä muutettiin jälleen  ja taas rakennettiin uusi,  nykyäänkin käytössä oleva tunneli.

 

Lisätietoa: Per-Olof Blomqvist, Transporter i Pojo genom tiderna.

Olavi

Under slutet av veckan kommer bruket att fyllas av tusentals ivriga antikdagsbesökare. Fiskars Antikdagar slår nämligen upp sina portar imorgonbitti.

Gamla föremål  blir allt populärare och många besökare på antikdagarna kommer säker att göra fina "fynd". Men vet du historien bakom föremålen du fyndat? Här på museet bär alla föremål på en egen unik historia, det är den historien som gör dem till museiföremål.

Välkommen till Fiskars museum under antikdagarna, vi har nedsatt inträde. Öppet har vi vardagar kl. 11-17 och veckoslut kl. 11-16.

 

Loppuviikosta ruukki täyttyy tuhansista innokkaista antiikkipäiväkävijöistä. Fiskarsin Antiikkipäivät avaa nimittäin porttinsa huomenna.

Vanhoista esineistä tulee yhä suositumpia ja monet antiikkipäivillä vierailevat tekevät varmasti "löytöjä". Mutta tiedätkö esineesi tarinan? Täällä museolla jokaisella esineellä on oma ainutlaatuinen historia, se tekee niistä museoesineitä.

Tervetuloa Fiskarsin museoon antiikkipäivien aikana, meillä on alennettu sisäänpääsy. Museo on avoinna arkisin klo 11-17 ja viikonloppuisin klo 11-16.

Imorgon den 1.7.2010 inleder vi våra ÖPPNA TEMAGUIDNINGAR i Fiskars museum.

Juli, dagligen kl. 11. (finska), kl. 14 (svenska/finska)

Louise von Schlüter tjänstgjorde sina sista år som hushållerska hos en tjänstemannafamilj i Fiskars, medan Karl Wiman var en av de duktiga gjutarna vid Fiskars gjuteri.

Guiden berättar om Lulla och Kalle samt livet i övre bruket i museets basutställning.

Gruppstorlek: max 25 personer

Längd: ca 1 h

Pris: 4 €/person

Lulla i främre raden fjärde från vänster, fotografiet är taget i samband med skådespelet Bakom Kuopio.

Lulla eturivissä neljäs vasemmalta, kuva on otettu Bakom Kuopio teatteriesityksen yhteydessä.

Huomenna 1.7.2010 alkaen AVOIMET TEEMAOPASTUKSET Fiskarsin museossa

Heinäkuu, päivittäin klo 11. (suomeksi), kl. 14 (ruotsiksi/suomeksi)

Louise von Schlüter palveli viimeiset vuotensa taloudenhoitajana virkamiesperheessä Fiskarsissa. Karl Wiman oli yksi ruukin taitavista valimotyöntekijöistä.

Opas kertoo museon perusnäyttelyssä Lullan ja Kallen tarinan sekä elämästä Ylä-ruukissa.

Ryhmäkoko: enint. 25 hlö

Kesto: n. 1 h

Hinta: 4 €/hlö

Kalle oli nuoruudessaan mukana palokunnan torvisoittokunnassa, hän on oikealla kuvassa.

Kalle var i sin ungdom med i brandkårens hornorkester, han står längst till höger på bilden.

I den gamla goda tiden firades midommarhelgen tre dagar på bruket. På midsommarafton placerade man ut unga björkar kring trapporna till hemmen och redan dagen innan hade både gamla och unga samlats till att klä majstången.

Midsommarstången eller majstången som den kallades restes framför Finsmedjan där ett dansgolv fanns. Stången var hög och den hade nio stora ringar som hängde på järntrådar. Högt uppe fanns en krona av plåt som var överklädd med granna pappersremsor, under den en flagga. Överst i stången fanns en sprattelgubbe i trä med rörliga armar. På mitten av stången fäste man en "sol" och en vindflöjel. Både stången och ringarna kläddes med dubbelvikta liljekonvaljblad och granna pappersremsor.


Majstången syns till vänster bakom Finsmedjan i träsnittet från år 1873


På midsommaraftonen, innan dansen inleddes, tågade bruksborna med fiolspelmän i spetsen till huvudbyggnaden Stenhuset. Sedan dansade man, den första kvällen till klockan två, den andra till ett och den tredje kvällen till 12.

Enligt museets grundare Laura Holmström var Fiskars den enda ort i trakten som hade en majstång av denna typ. Troligtvis har traditionen kommit till bruket med arbetare från Sverige.



Midsommar i Fiskars år 1946.

Glad Midsommar till alla våra läsare!